Aktiivinen valuuttakurssipolitiikka ja rahapolitiikan autonomia

Abstract

Viime vuosikymmenen ja erityisesti viime vuosien aikana on Suomen rahataloudessa tapahtunut kehitys, joka on merkinnyt markkinaelementtien huomattavaa lisäystä. Lisäksi taloudenpitäjien kasvanut tuottoja markkinatietoisuus, yritysten ja pankkien kansainvälistyminen sekä innovaatiot kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla ovat selvästi herkistäneet ulkomaisia pääomanliikkeitä. Kehityksen myötä voidaan arvioida siten rahapolitiikan autonomian ainakin jossain määrin vähentyneen. Autonomialla tarkoitetaan tässä yhteydessä mahdollisuutta toteuttaa muista maista riippumatonta rahapolitiikkaa. Rahapoliittista autonomiaa ei ole lainkaan sellaisessa pienessä avotaloudessa, jossa valuuttakurssit ovat kiinteät ja ulkomaiset pääomanliikkeet täysin säännöstelemättömät. Kun Suomessa valuuttakurssien keskimääräinen taso on säädelty, perustuu rahapolitiikan autonomia suureksi osaksi valuutansäännöstelyyn.