Korkea velkaantuneisuus ja globaalit kriisit hankaloittavat Afrikan maiden ilmastopolitiikkaa

Abstract

2000-luvusta piti tulla Afrikan[1] vuosisata. Aikakausi, jolloin alueen köyhyys saadaan laskuun ja talous kestävään kasvuun. Viime vuosina kriisejä on kuitenkin ilmestynyt yksi toisensa jälkeen. Koronapandemia vei Afrikan ensimmäiseen taantumaan neljännesvuosisataan. Heikon rokotekattavuuden, riittämättömän rahoitustilanteen sekä vähäisten politiikkatoimien vuoksi Afrikan maiden talouskasvu on jäämässä merkittävästi jälkeen kehittyneiden maiden kasvusta. Afrikan talouksien välillä on myös suuria eroja. Raaka-aineiden viennistä vahvasti riippuvaiset maat kärsivät koronapandemiasta eniten, kun taas talouden rakenteilta monipuolisemmat maat selviävät pienemmillä vaurioilla. Pandemian yhä läsnä olevien talousvaikutusten lisäksi alue kärsii Venäjän aloittaman sodan vaikutuksista. Ruokaturva ja energian saatavuus ovat uhattuina, jonka seurauksena etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät. Mahdollisuudet talouden elvyttämiseen ovat rajalliset ja siksi kotitalouksien säästöt ovat huvenneet ja kokonaiskysyntä on laskenut. Sekä valtioiden että kotitalouksien taloudelliset puskurit uuden sokin torjumiseen ovat minimaaliset.