Ensimmäisestä maailmansodasta toiseen kultakantaan : Katsaus kelluvien valuuttakurssien ajanjaksoon vuosina 1914-1925

Abstract

Ensimmäinen maailmansota vaikutti maailmantaloudellisiin olosuhteisiin mullistavasti: vuosikymmeniä sovellettu kiinteiden valuuttakurssien järjestelmä, kultakantajärjestelmä, lakkasi olemasta.Hallitusten harjoittama setelirahoitus ja sodan aiheuttamat häiriöt aiheuttivat maailmanlaajuisen inflaation. Tällaisissa epästabiileissa olosuhteissa kiinteiden valuuttakurssien ylläpito ei ollut mahdollista.Sodan vaikutukset ulottuivat myös Suomeen: Suomi irtautui kulta-kannasta huhtikuun 11. päivänä vuonna 1915.Sodan jälkeen kultakantaideologia eli voimakkaana ympäri maailmaa ja 1920-luvulla kultakanta yleisenä kiinteiden valuuttakurssien järjestelmänä palautettiin.Tämän työn tarkoituksena on tarkastella vuosien 1914 - 1925 välistä kelluvien valuuttakurssien ajanjaksoa Suomessa.'Alussa luon silmäyksen hieman yleisemmin niihin tapahtumiin jotka johtivat ns. ensimmäisen kultakantajärjestelmän hajoamiseen ja kultakannan palauttamiseen myöhemmin 1920-luvulla.Tämän jälkeen tarkastelen tarkemmin kotimaan tapahtumia.Kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan 1920-luvun alun kelluvat valuuttakurssit kotimaassa.Kysymyksen asetteluina ovat (i) miten hintatason muutokset vaikuttivat valuuttakursseihin ja onko ostovoimapariteettiteoria kykenevä selittämään valuuttakurssien vaihteluita 1920-luvulla, (ii) mitkä olivat ne edellytykset jotka mahdollistivat siirtymisen kiinteiden valuuttakurssien järjestelmään ja millä kursseilla Suomi palautti kultakannan tammikuun 1. päivänä vuonna 1926 ja (iii) miten kotimaiset ja ulkomaiset korot olivat riippuvaisia keskenään, eli onko (kattamaton) korkopariteettiteoria kyvykäs selittämään korkojen määräytymistä kotimaassa.Keskeisistä tutkimustuloksista voidaan mainita seuraavia seikkoja: (i) ostovoimapariteettiteoria kykeni selittämään valuuttakurssien vaihteluita; hintatason muutokset heijastuivat valuuttakursseihin, (ii) markan ulkoinen arvo oli jo ennen kultakantaan siirtymistä suhteellisen vakaa; lisäksi havaitsin, että Suomi siirtyi kultakantaan valuuttansa ollessa aliarvostettu ja (iii) korkojen kansainvälisiä riippuvuuksia kuvaavalla korkopariteettiteorialla ei ollut paljoakaan selitysvoimaa; kansainväliset kytkennät eivät siis olleet nimelliskorkojen muodostumisen kannalta erityisen dominoivia, eli Suomi oli 1920-luvulla rahapoliittisesti jokseenkin autonominen.Reaalikorkojen osalta oli havaittavissa joitain kansainvälisiä riippuvuuksia.