Tax progression is good for employment in popular models of trade union behaviour

Abstract

It is a widely held popular belief that the more progressive is the tax system, the greater is the disincentive to work effort. This belief can be justified within the context of conventional labour supply analysis. Increased progression with unchanged tax revenues decreases work effort and is thus bad for employment But does it hold in unionized economies, where trade unions play their role in wage and employment determination? Using three popular models of trade union behaviour - the monopoly union, the 'right-to-manage' and the efficient bargain model - as the framework for analysis this paper provides an unambiguously negative answer; under plausible assumptions an increased tax progression lowers wages and is good for employment in all three popular models of trade union behaviour. This means that effects of taxation appear to be very sensitive to the structure of labour markets.

Melko yleisesti omaksutun käsityksen mukaan - joka voidaan perustella kuluttajan valintateorian avulla - verotuksen progression kasvu annetulla verotulokertymällä vähentää työnteon kannustimia ja työllisyyttä. Pitääkö tämä käsitys paikkaansa talouksissa, joissa palkat eivät määräydy kysynnän ja tarjonnan mukaan, vaan ne joko asetetaan tai niistä neuvotellaan AY-liikkeen ja yritysten välillä? Paperissa osoitetaan käyttäen analyysikehikkoina kolmea tunnettua A Yliikemallia - monopoliunioni-, "right-to-manage"- ja tehokkaiden sopimusten mallit - ettei näin ole asianlaita; luontevilla oletuksilla verotulokertymän säilyttävä veroprogression lisäys alentaa palkkoja ja parantaa työllisyyttä! Verotuksen vaikutukset näyttävät siis olevan herkkiä työmarkkinoiden rakenteesta tehtäville oletuksille.