How large banks use CDS to manage risks: bank-firm-level evidence

Abstract

​We test five hypotheses on whether banks use CDS to hedge corporate loans, provide credit enhancements, obtain regulatory capital relief, and exploit banking relationship and private information. Linking large banks’ CDS positions and syndicated lending on individual firms, we observe strong evidence for the credit enhancement and regulatory capital relief hypotheses, but mixed evidence for the hedging, banking relationship, and private information hypotheses. Banks buy and sell more CDS on their borrowers, but their net CDS positions and lending status are largely unrelated. We find no evidence of bank using CDS to exploit private information.

Tässä työssä testataan viittä eri pankkien luottoriskinvaihtosopimusten (credit default swaps, CDS) käyttöä koskevaa hypoteesia. Pankit voivat käyttää CDS-sopimuksia suojatakseen yrityslainojen riskejä, tarjotakseen erillistä takausta, pienentääkseen viranomaispääomavaatimuksia, hyödyntääkseen pankkisuhteitaan sekä yksityistä informaatioetuaan. Empiirisen analyysin aineistossa yhdistetään pankkien CDS-positiot ja syndikoitu lainananto yksittäisille yrityksille. Tulokset tukevat voimakkaasti oletusta erillisestä takauksesta ja viranomaispääomavaatimusten pienentämisestä. Sen sijaan hypoteesit suojauksesta, pankkisuhteista tai yksityisestä informaatiosta saavat vain osittaista tukea analyysin tuloksista. Pankit käyvät enemmän kauppaa luottoasiakkaisiinsa kohdennetuilla CDS-sopimuksilla, mutta pankkien nettomääräisillä CDS-positioilla ei oikeastaan ole yhteyttä niiden luotoannon tilaan. Aineisto ei myöskään tue ajatusta, että pankit käyttäisivät CDS-sopimuksia hyödyntääkseen yksityistä informaatioetuaan.