Voidaanko Suomen pitkien korkojen tasoa selittää talouden  perustekijöillä, vai onko kyse jostain muusta?

Tässä kirjoituksessa on tarkasteltu meillä paljon esillä ollutta kysymystä, missä määrin Suomen ja Saksan pitkien korkojen eroa 1990-luvulla voidaan selittää inflaation lisäksi maiden talouksien muidenkin perustekijöiden eroilla. Empiiristen tarkastelujen perusteella inflaation, budjettialijäämä/bkt:n ja 3 kk:n reaalisen koron erot ovat olleet tärkeimmät korkoeroa lisäävät tekijät.Niiden suhteellinen merkitys on kuitenkin vaihdellut eri ajankohtina. Inflaatioero on suurimman osan aikaa ollut melko keskeinen pitkiin korkoihin vaikuttava tekijä, ja budjettialijäämän merkitys on kokoajan kasvanut.Kolmen kuukauden reaalinen korko oli poikkeuksellisen tärkeä markkaan kohdistuneiden spekulatiivisten hyökkäysten kaudella.Muista muuttujista valuuttakurssin heikkeneminen ja volatiliteettieron ja USA:n volatiliteetin kasvu ovat nostaneet Suomen pitkiä korkoja suhteessa Saksaan.Näillä talouksien perustekijöillä on voitu "selittää" korkoeron vaihteluista lähes 90 prosenttia. Lopuksi on syytä selvyyden vuoksi todeta, ettei suorittamistamme empiirisistä tarkasteluista voi suoraan johtaa talouspolitiikkaa koskevia päätelmiä.Tilastollinen analyysi perustuu historialliseen aineistoon; jos talouspolitiikka muuttuu, aikasarjojen käyttäytyminen ja niiden keskinäiset yhteydet voivat muuttua.Mutta vaikka muuttujien väliset historialliset riippuvuudet eivät välttämättä ole politiikan hyödynnettävissä, on toisaalta paikallaan todeta, että empiiriset tulokset eivät poikkeuksellisesta ajanjaksosta huolimatta näytä juurikaan riippuvan estimointiperiodin valinnasta.