Suomen ja Saksan budjettialijäämäerojen vaikutus nimelliskorkoeroon

Abstract

Länsimaiden valtiontalouksien nopea velkaantuminen 1980-luvulla nosti kasvavien budjettialijäämien mahdolliset nimelliskorkovaikutukset suuren mielenkiinnon kohteiksi.Kiinnostus selittyy ainakin osittain vallitsevasta makrotaloudellisesta näkemyksestä, jonka mukaan budjettialijäämät nostavat reaalista korkotasoa, joka vähentää yksityisiä investointeja ja siis talouden pitkän aikavälin kasvua.Tämän lisäksi korkojen herkkyys finanssipolitiikan muutoksille vähentää rahapolitiikan mahdollisuuksia vaikuttaa talouden korkotasoon.EMU-ympäristössä alijäämien nimelliskorkovaikutuksilla on talouksien pysyvän lähentymisen kannalta selkeä merkitys.Jos Suomen suhteellisten alijäämien kasvu lisää Suomen ja Saksan nimelliskorkojen eroa, tulee reaalikorko- ja inflaatioeron lisäksi myös maiden alijäämäerot vakauttaa.Yhdentyvässä maailmassa isojen valtioiden suurilla budjettialijäämillä voi olla vaikutuksia kansainväliseen korkotasoon alijäämien ulkomaisen rahoituksen kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, ovatko Suomen ja Saksan budjettialijäämien erot vaikuttaneet näiden maiden pitkien nimelliskorkojen eroihin maaliskuusta 1986 kesäkuuhun 1997. Estimointitulosten mukaan Suomen budjettialijäämän kasvulla Saksaan nähden on ollut nimelliskorkoeroa lisäävä vaikutus.Tulokset viittaavat näin ollen siihen, että Suomen talouden tasapainon ja kestävän lähentymisen kannalta tulee kiinnittää erityistä huomiota myös alijäämiin.Varsinkin EMU-oloissa, joissa lyhyet korot määräytyvät yhteisen rahapolitiikan kautta, finanssipolitiikan merkitys kansallisten inflaatiopaineiden hallitsemiseksi vahvistuu.