Taloudellinen kasvu ja suhdannevaihtelut dynaamisen makrotarkastelun valossa

Taloudellista kasvua koskevat ongelmat ovat parin vuosikymmenen ajan olleet etualalla makroteoreettisen tutkimuksen piirissä.Yhä harvemmin on esitetty uusia merkittäviä suhdanneteorioita; sitä vastoin on kasvuaiheista kirjallisuutta julkaistu runsaasti.Mutta suhdanneilmiö ei ole hävinnyt.Vaikka markkinatalouden toimintamekanismi onkin kesytetty puitetaloudeksi, esiintyy taloudellisessa toiminnassa yhä edelleen suhdannevaihteluja, olkoonkin, että ne ovat entisaikojen suhdanteita huomattavasti vaimeampia.Viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtuneet institutionaaliset muutokset pakottavat luonnollisesti muuttamaan suhdanneteorian näkökulmaa.Suhdanneilmiötä lieneekin tarkoituksenmukaisinta lähestyä taloudellisen kasvun suunnalta. Tällainen makroteorian painopisteen siirtyminen on ollut tapahtumassa jo jonkin aikaa.Teorian perusteita on myös syytä tarkastella muuttuneiden olosuhteiden kannalta.Voidaan näet kysyä, eikö puitetalouden talouspolitiikka muovaa markkinataloudellisessa sektorissa toimivien taloudenpitäjien odotuksia ja toimintapäätöksiä Jos analyysin tarkoituksena on, kuten esillä olevassa tutkimuksessa, pyrkiä näkemään kasvu- ja suhdanneilmiöt taloudellisen kehitystapahtuman samanaikaisina piirteinä, ei analyysia voida rakentaa sellaisten olettamusten varaan, jotka rajaavat sen lyhyttähtäimiseksi.Tällöin on välttämätöntä suorittaa analyysin tähtäimen ainakin jonkinmääräinen pidentäminen. Ensimmäisenä askelena tähän suuntaan on, että luovutaan olettamuksesta, jonka mukaan pääomakannan muutokset ovat suhteellisesti katsoen siksi vähäisiä, ettei niitä tarvitse ottaa analyysissa huomioon.Pääomakanta on alusta pitäen sisällytettävä malliin sekä selittävänä että selitettävänä ilmiönä.Muilta osin ei tähtäintä tässä tutkimuksessa pidennetä.Pääomakannan eksplisiittinen käsitteleminen saattaa olla tärkeätä toiseltakin kannalta.Monetääriset kehitystapahtumat saavat ilmeisesti merkittävimmät impulssinsa taloudenpitäjien varallisuutta koskevista päätöksistä.Näin ollen teoreettisen analyysin laventaminen raha- sekä reaalitaloudelliset tapahtumat integroivaksi kokonaisuudeksi näyttäisi edellyttävän, että jo reaalitaloudellisen tarkastelun yhteydessä - jota esillä oleva tutkimus on - käsitellään tärkeintä, varallisuuden sijoituskohdetta, nimittäin reaalipääomaa. Kun esillä olevassa tutkimuksessa on tarkoitus kehittää eräs makrodynaamisen teorian perusmalli, tarvitaan aluksi esitystä jossa käsitellään yleisesti kvantitatiivisen dynaamisen teorian käsitteiden muodostusta ja sen metodeja.Tällainen katsaus esitetään tutkimuksen ensimmäisessä luvussa. Perusmallia kehitetään toisessa luvussa.Tähän malliin pyritään sisällyttämään sekä taloudelliselle kasvulle että suhdannevaihteluille ominaisia piirteitä. Näiden pyrkimysten kannalta on keskeinen merkitys kehitetyllä investointifunktiolla. Vaikka mallia koskevat olettamukset ovat analyysia voimakkaasti yksinkertaistavia, malli on lopullisessa muodossa sekä rakenteeltaan että matemaattiselta ratkaisultaan varsin monimutkainen. Kolmannessa luvussa ryhdytään soveltamaan kehitettyä perusmallia. Sen avulla tutkitaan eräitä viime vuosien aikana kasvuteorian piirissä runsaasti keskustelua aiheuttaneita kysymyksiä. Keskeisenä teemana on etenkin ns.Harrod-Domarin mallin virittämä kysymys tasaisen kasvun edellytyksistä. Perusmallin avulla suoritettua kasvuanalyysia käytetään hyväksi, kun tutkimuksen viimeisessä luvussa perusmallia joustavasti käyttäen eritellään taloudellisen toiminnan suhdannevaihteluita.