Rahoitustransaktiovero, likviditeetti ja rahapolitiikka

Abstract

Tässä kirjoituksessa arvioidaan rahoitustransaktioveron vaikutuksia rahoitusmarkkinoiden likviditeettiin, rahapolitiikkaan ja rahapolitiikan välittymiseen. Taustalla on komission syksyllä 2011 antama esitys rahoitustransaktioveron soveltamisesta minimiharmonisoinnin pohjalta koko EU:n alueella. Ehdotuksen eteneminen olisi edellyttänyt yksimielisyyttä EU:n neuvostossa. Yksimielisyyttä ei kuitenkaan löytynyt, minkä seurauksena asia on nyt etenemässä yhdentoista euromaan kesken ns. tiivistetyn yhteistyön menettelyä soveltamalla. Kirjoituksessa keskitytään transaktioveron vaikutuksiin markkinoiden likviditeettiin ja sitä kautta rahapolitiikan ja rahapolitiikan välittymisen kannalta. Siinä ei lainkaan käsitellä veron toteuttamisen käytännöllisiä ongelmia eikä myöskään sitä, kuinka helposti ja herkästi transaktiot siirtyisivät veroalueen ulkopuolelle. Jos vero halutaan toteuttaa, käytännölliset ratkaisut ovat löydettävissä.1 Nykyinen rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuri mahdollistaisi sen vielä helpommin kuin pari vuosikymmentä sitten. Komissio on ehdotuksessaan pyrkinyt mahdollisimman huolellisesti torjumaan veropohjan siirtymistä veroalueen ulkopuolelle. Siitä huolimatta siirtymän voi olettaa olevan merkittävä. Kirjoituksen johtopäätös on, että transaktiovero vähentäisi olennaisesti markkinoiden likviditeettiä, poistaisi likviditeettiä tuottavan markkinatakaustoiminnan lähes kokonaan sekä eliminoisi loputkin pankkien välisestä rahamarkkinakaupasta, jolloin pankkien likviditeetti tulisi hyvin riippuvaksi EKP:n fasiliteeteista.