Euroalueen raha-aggregaatit ja niiden merkitys eurojärjestelmän rahapolitiikan strategiassa

Abstract

Euroopan keskuspankista (EKP) ja euron käyttöön ottaneiden 11 jäsenvaltion kansallisista keskuspankeista muodostuvan eurojärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintavakautta.Koska hintatason keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystä pidetään yleisesti rahataloudellisena ilmiönä, yleisön hallussa olevan rahan määrän kehitys saattaa antaa hyödyllistä tietoa tulevasta hintakehityksestä ja palvella siten tärkeänä apuvälineenä rahapolitiikan harjoittamisessa.Raha-aggregaattien analyysistä voidaan myös saada tukea rahoitusjärjestelmän ja laajemman talouskehityksen yleiseen arviointiin. Raha-aggregaatti voidaan määritellä suureeksi, joka sisältää liikkeessä olevan rahan määrän ja rahalaitosten vastaanottamat talletukset tai velkaerät, jotka ominaisuuksiltaan suuresti vastaavat rahaa eli ovat likvidejä.Eurojärjestelmä on määritellyt suppean aggregaatin (M1), "väliaggregaatin" (M2) ja lavean aggregaatin (M3).Nämä aggregaatit eroavat toisistaan niihin sisältyvien saamiserien likvidiyden suhteen.EKP:n ja sen edeltäjän Euroopan rahapoliittisen instituutin selvityksen mukaan euroalueen laveisiin raha-aggregaatteihin saattaa olla vaikeampi vaikuttaa lyhyellä aikavälillä, mutta ne ovat ominaisuuksiltaan suppeita aggregaatteja käyttökelpoisempia, koska ne ovat vakaampia ja sisältävät enemmän keskipitkän aikavälin hintakehitykseen liittyvää tietoa.Eurojärjestelmän rahapolitiikan strategia edellyttää raha-aggregaattia, joka on vakaa ja luotettava keskipitkän aikavälin inflaation indikaattori.Tästä syystä EKP:n neuvosto on päättänyt antaa lavealle raha-aggregaatille M3:lle keskeisen aseman rahapolitiikan strategiassa ilmoittamalla sen vuotuisen viitearvon.