Elämää rahaliitossa : Yhteisestä rahasta kohti valtioiden liittoa?

Abstract

Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) vakaus ja tulevaisuus edellyttävät perustavan laatuisia institutionaalisia uudistuksia nykyiseen unioniin, joka nojaa kansalliseen suvereniteettiin ja jäsenvaltioiden väliseen koordinaatioon. Vaikka rahaliitto toi vakaat hintaolot, se ei ole onnistunut saavuttamaan toivottua talouksien konvergenssia ja kestävää kasvua. Globaalit kriisit ovat paljastaneet unionin finanssipoliittisten välineiden ja tehokkaan riskienjaon riittämättömyyden ja lisänneet painetta uudistaa työnjakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä. Painotamme artikkelissa tarvetta syventää yhteistä finanssipolitiikkaa ja kehittää tehokkaampia riskienjakomekanismeja. Ilman näitä uudistuksia rahaliiton kyky vastata taloudellisiin kriiseihin ja muuntaa hintavakauden hyödyt kestäväksi kasvuksi jää vajavaiseksi. Vahvempi integraatio pääomamarkkinaunionin ja yhteisten rahoitusvälineiden muodossa on myös välttämätöntä unionin tulevaisuuden ja vakauden kannalta. Asetumme tukemaan fiskaalisen unionin ja asteittaisen liittovaltiokehityksen edistämistä.