Työvoiman tarjonta pitkällä aikavälillä

Abstract

Väestön ikääntymisestä johtuva työ-voiman väheneminen heikentää Suomen talouskehitystä tulevina vuosikymmeninä. Jo lähivuosina suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle uhkaa pienentää työ-voiman määrää. Työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat selvästi pienempiä kuin eläkeikään tulevat, eikä Tilastokeskuksen väestöennusteessa arvioitu maahanmuuttokaan olennaisesti paranna väestötasetta. Historiaan nähden ja kansainvälisestikin verrattuna ainutlaatuinen muutos väestörakenteessa on mittava haaste erityisesti julkisen talouden rahoituksen kannalta. Uhkana on, että pitkän aikavälin talous-kasvu hidastuu ja julkiset menot kasvavat. Kehitys on ollut pitkään nähtävissä, ja Suomessa onkin sekä talouspolitiikalla että rakenteellisilla toimilla pyritty tukemaan työvoiman tarjontaa. Eläkejärjestelmään luodut kannusteet ja varhaiseläkereittien tukkiminen samoin kuin työvoiman tarjontaa tukeva veropolitiikka ovat olleet keskeisiä keinoja pitää työikäisiä mukana työvoimassa mahdollisimman pitkään. Työvoimaosuuden kasvun taustalla on politiikkatekijöiden ja suhdanteiden ohella myös eri ikäluokille ominaisia kehityssuuntia. Työhön osallistumiseen vaikuttavat useat rakenteelliset tekijät, kuten työolojen paraneminen, työn fyysisen rasituksen väheneminen, terveysolojen kohentuminen ja parempi koulutus. Tiedetään esimerkiksi, että 1940-luvulla syntyneillä ikäluokilla on nuorempia ikäluokkia heikompi koulutus ja huonompi terveys. Kun vanhemmat ikäluokat korvautuvat ikäluokilla, jotka ovat paremmin koulutettuja ja joiden odotettavissa oleva elinikä on selvästi pidempi, keskimääräinen työvoimaosuus myös kasvaa. Toisaalta tiedetään, että työurien kehitys ja työmarkkina-asema koko työuran aikana voivat riippua myös siitä, millaisessa suhdannetilanteessa ikäluokka on aloittanut työuran (ns. polkuriippuvuus). Kaikilla näillä tekijöillä voi olla vaikutusta siihen, millaiseksi työvoiman tarjonta Suomessa muodostuu.