Productive efficiency in Finnish local banking during 1985-1990
Kuussaari, Harri (05.11.1993)
Numero
14/1993Julkaisija
Bank of Finland
1993
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:bof-201908121394Tiivistelmä
The study is concerned with measuring and explaining producer performance in Finnish local banking. Primary interest is in the production of retail banking services. The main objective is to find out how large and what kind of relative efficiency differences has there been in Finnish local banking. The overall productive efficiency will be decomposed into technical efficiency and scale efficiency. Technical inefficiencies are generally a result of wasteful use of inputs which is due to differences in managerial abilities to control costs and maximize revenues. Scale inefficiency on its half occurs when a bank's size is not optimal i.e. average costs are not minimized. Total productivity of local banks is studied with Malmquist-indices. Productivity growth will be decomposed into effects of technological advancement and to change of technical efficiency. One purpose of this study is to empirically look at the implications of bank mergers for efficiency and productivity. Time period under study is from 1985 to 1990. The data includes all Finnish cooperative and savings banks. Relatively efficient production frontier is constructed using a non-parametric linear programming method called data envelopment analysis (DEA). The main result of the efficiency analysis is that technical inefficiencies dominate scale inefficiencies in Finnish local banking. Distributions of technical inefficiencies are similar for cooperative and savings banks, but savings banks were found to be slightly more scale inefficient. Since it is possible that an average bank is continuously about 20 % more inefficient than the best practice banks, it appears that there is not much competitive pressure to control costs. The large and persistent cost efficiency differences between banks of similar size and product mix suggest that greater competition within the banking industry would be beneficial. The main result of the productivity analysis is that average productivity growth was found to be totally due to technological progress rather than improvements in relative efficiency. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomalaisten paikallispankkien palvelutuotannon tehokkuutta ja tuottavuuden muutoksia vuosina 1985–1990. Käytetty aineisto sisältää kaikki kyseisinä vuosina toimineet osuus- ja säästöpankit. Tarkastelu keskittyy vähittäispankkipalveluiden, erityisesti lainojen ja talletusten tuotantoon, mutta myös muun tyyppisiä pankkipalveluita on pyritty ottamaan huomioon. Tutkimuksen keskeisin tavoite on selvittää kuinka suuria suhteellisia kustannustehokkuuseroja paikallispankkien välillä on. Pankkien tuotannon tehokkuus on jaettu kahteen tekijään: pankin koosta johtuvaan skaalatehokkuuteen ja pankin sisäiseen resurssien käytön tehokkuuteen, jota kutsutaan tekniseksi tehokkuudeksi. Menetelmänä tehokkuustarkastelussa on käytetty lineaariseen ohjelmointiin perustuvaa Data Envelopment Analysis (DEA) menetelmää. Tuottavuutta on tarkasteltu Malmquist-indeksin avulla. Tuottavuuden muutokset on jaettu suhteellisen tehokkuuden muutoksen ja teknologisen kehityksen komponentteihin. Tehokkuustarkastelun keskeisin tulos on, että pankkien kustannustehokkuus riippuu ensisijaisesti teknisestä tehokkuudesta. Pankin koon merkitys tehokkuuden kannalta on huomattavasti pienempi. Keskimääräinen paikallispankki oli noin 20 % tehottomampi kuin suhteellisesti tehokkaat paikallispankit. Keskimääräinen tehottomuus pysyi samalla tasolla ajanjakson jokaisen vuoden poikkileikkaus tarkastelussa. Tämä indikoi, että kilpailulliset paineet kustannusten tiukkaan kontrollointiin eivät olleet kovin suuria vuosien 1985–1990 aikana. Tuottavuus tarkastelun keskeisin tulos oli, että paikallispankkisektorin keskimääräinen tuottavuuden kasvu johtui täysin teknologisesta kehityksestä suhteellisen tehokkuuden pysyessä keskimäärin muuttumattomana. Osuus- ja säästöpankkien välillä ei ollut merkittäviä eroja teknisessä tehokkuudessa, mutta säästöpankit olivat keskimäärin hieman skaalatehottomampia kuin osuuspankit. On kuitenkin huomattava, että tämän hetken säästöpankkien suuret luottotappiot aiheuttanut luottoekspansio tapahtui juuri 1980-luvun lopulla. Koska tappiot eivät kuitenkaan ehtineet realisoitua tarkasteltavan ajanjakson aikana, niin erityisesti säästöpankkien tuottavuuden kasvuun ja tehokkuustuloksiin on suhtauduttava tämä varaus mielessä.