Rahoitusvirtamallit ja kotitalouksien portfoliovalinta

Tutkimuksessa tarkastellaan rahoitusmarkkinoiden yleisen tasapainon ja taloudenpitäjäsektorien portfoliovalinnan mallittamista konsistentissa rahoitusvaateittain disaggregoidussa rahoitusvirtakehikossa. Tarkastelun pohjana on William Brainardin ja James Tobinin töistä 60- ja 70-luvuilla alkunsa saanut rahoitusvirtalähestymistapa. He arvostelivat makromalleissa perinteisesti sovellettua käytäntöä, jossa talouden rahoitusmarkkinat aggregoitiin yhdeksi rahoitusmarkkinoiden tasapainoyhtälöksi, LM-käyräksi. Brainard ja Tobin tarjosivat vaihtoehdoksi laajaa rakenteellista yleisen tasapainon kehikkoa, jossa korot ja hinnat joustavat tasapainottaen kaikkien rahoitusvaateiden markkinat. Tutkimuksessa esitellään rahoitusvirtalähestymistavan periaatteet ja analysoidaan sen kytkentöjä portfoliovalinnan mikroteoriaan ja erityisesti keskiarvo-varianssianalyysiin. Mm. aggregointiin ja sopeuttamiskustannusten mallittamiseen liittyviä kysymyksiä tutkitaan. Kehikon empiirisen soveltamisen ongelmia ja tilastollisten välineiden käyttöä rahoitusvirtamallien kaltaisissa singulaarisessa dynaamisessa systeemissä tarkastellaan laajasti. Klassisen ekonometrian välineiden lisäksi esitellään bayesilaisen tilastotieteen tarjoamia mahdollisuuksia rahoitusvirtamallintamisessa. Lähestymistavan tyypillisimpiä teoreettisia ja empiirisia sovelluksia esitellään ja arvioidaan. Empiirinen malli estimoidaan käyttäen sekä klassisen ekonometrian välineitä että bayesilaista lähestymistapaa. Tutkimuksen tavoite on selvittää rahoitusvirtamallien ja rahoitusmarkkinoiden yleisen tasapainon kehikon käyttömahdollisuudet toisaalta teoreettisena. ymmärrystä lisäävänä kehikkona ja toisaalta empiiristen ennustemallien pohjana. Keskeisenä tuloksena esitetään. että rahoitusvirtalähestymistavan tärkein kontribuutio on konsistentin ja helposti ymmärrettävän kehikon tuominen rahoitusmarkkinatutkimukseen. Siitä johdetut empiiriset mallit ovat yleensä niin raskaasti parametrisoituja. että klassisen ekonometrian menetelmät eivät yleensä tuota järkeviä ennustemalleja. Operationalisten mallien rakentamiseen suositellaan bayesi1aista lähestymistapaa.

This study examines the modelling of financial market equilibrium and investors' portfolio choice in a consistent, disaggregated flow-of-funds framework. The background of the study is in the flow-of-funds approach developed in the works of William Brainard and James Tobin in the 60's and 70's. They criticized the practice widely used in macro models to aggregate the financial sector of the economy into a single equilibrium equation, the LM-curve. Brainard and Tobin proposed a structural general equilibrium framework, where various interest rates and prices move to equalize demand and supply in all asset markets. The study describes the principles of flow-of-funds approach and its connections to the micro economic theory of portfolio choice, especially to mean-variance analysis. Questions relating to aggregation and transaction costs are examined. The problems of empirical applications of flow-of-funds models and econometric modelling of singular dynamic systems are analyzed. Some typical theoretical and empirical applications are surveyed. Several empirical models are estimated and in addition to classical econometric methods, a bayesian approach is used and proposed for further study. The main object of the study is to throw light on flow-of-funds modelling and general equilibrium approach both as a theoretical framework and as an empirical model for forecasting purposes. The main outcome is that the most important contribution of the flow-of-funds analysis lies in providing a highly intuitive framework for financial analysis. The empirical flow-of-funds models are typically too heavily parameterized to yield meaningful estimates with classical econometric methods. A bayesian approach is proposed for constructing operational models.