Macroprudential measures and housing markets: a note on the empirical literature

Abstract

The global financial crisis has led to increased attention on the relationship of household indebtedness and systemic risks. As a result, macroprudential measures aimed at reducing the risks have been introduced in many countries. This note reviews the recent empirical literature on these measures focusing on the housing market. Thus far, the literature mostly consists of cross-country studies using aggregate data and looking at a large set of different measures. The studies typically report associations between the measures and outcome variables of interest (often credit growth and house price appreciation), but do not assess the causal effects of the different measures or the underlying mechanisms. Exploiting household level data together with policy reforms, should be a useful step forward in understanding the effects of the measures and uncovering the mechanisms through which they operate. Focusing on micro-data would also allow studying the distributional effects of the measures. Understanding the distributional effects is important in its own right, but also because the ultimate goals of the macroprudential policies are related not only to the aggregate level of credit but also to the distribution of leverage.

Maailmanlaajuisen finanssikriisin vuoksi kotitalouksien velkaantumisen ja ns. systeemiriskien väliseen yhteyteen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota. Useissa maissa on otettu käyttöön erilaisia makrovakaustoimia, joiden tavoitteena on pienentää riskejä. Katsauksessa arvioidaan viimeaikaista makrovakaustoimiin liittyvää empiiristä tutkimuskirjallisuutta asuntomarkkinoiden kannalta. Toistaiseksi tutkimukset perustuvat pääosin maiden välisiin vertailuihin, joissa hyödynnetään aggregaattiaineistoja ja tarkastellaan usein laajaa joukkoa erilaisia toimenpiteitä. Tutkimuksissa yleensä raportoidaan eri toimenpiteiden ja kiinnostuksen kohteena olevien muuttujien (erityisesti luottokannan kasvu ja asuntojen hintojen nousu) välisiä yhteyksiä, mutta niissä ei arvioida toimenpiteiden kausaalivaikutuksia tai selvitetä vaikutusten taustalla olevia mekanismeja. Kotitalouskohtaisen mikroaineiston hyödyntäminen yhdessä sopivien uudistusten kanssa voisi auttaa ymmärtämään vaikutusten suuruutta ja mekanismeja. Mikroaineistojen käyttö mahdollistaisi myös toimenpiteiden tulonjakovaikutusten arvioinnin. Tämä on tärkeää itsessäänkin, mutta myös sen takia, että makrovakaustoimien tavoitteet eivät liity pelkästään velkaantumisen tasoon vaan myös siihen, millä tavalla kotitalouksien velka on jakautunut.