Relative peer quality and firm performance

Abstract

​This study examines the performance impact of the relative quality of a CEO’s compensation peers (peers selected to determine a CEO’s overall compensation) and bonus peers (peers selected to determine a CEO’s relative-performance-based bonus). We use the fraction of peers with greater managerial ability scores (Demerjian, Lev, and McVay, 2012) than the reporting firm to measure this CEO’s relative peer quality (RPQ). We find that firms with higher RPQ tend to earn superior risk-adjusted stock returns and experience higher profitability growth compared with firms that have lower RPQ. These results cannot be fully explained by a CEO’s power, compensation level, intrinsic talent, nor by the board’s possible motivation to use peers to signal a firm’s prospect. Learning among peers and the increased incentive to work harder induced by the peer-based tournament, however, might contribute to RPQ’s positive performance effect. Preliminary evidence also shows that high RPQ is not associated with increased earnings management or increased risk-taking behaviors.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suuri vaikutus yrityksen toimitusjohtajalle maksettavaan korvaukseen ja bonuksiin liittyvien verrokkiryhmien suhteellisella laadulla on yrityksen suoriutumiskykyyn. Verrokit on valittu määrittämään yhtäältä toimitusjohtajan yleiskorvaus ja toisaalta suhteelliseen suoriutumiseen perustuvat bonukset. Yksittäisen toimitusjohtajan verrokkiryhmän suhteellista laatua mitataan vastaavaa yritystä paremmat johtajuuskykypisteet saaneiden verrokkien osuuden avulla (Demerjian, Lev ja McVay, 2012). Tutkimustulosten mukaan verrokkiryhmän hyvä suhteellinen laatu vaikuttaa pääasiassa suotuisasti yritysten riskikorjattuihin osakemarkkinatuottoihin ja kannattavuuden kasvuun. Näitä tuloksia ei voida tyhjentävästi selittää toimitusjohtajan neuvotteluvoiman, palkkatason ja synnynnäisten lahjakkuuksien avulla. Hallituksen mahdollinen halu käyttää verrokkeja viestittämään yrityksen tulevaisuudennäkymistä ei myöskään selitä tutkimuksen tulemia. Verrokkien välinen oppiminen ja vertailuryhmään perustuvan kilpailun voimistamat kannustimet työskennellä ahkerammin voivat kuitenkin selittää verrokkiryhmän suhteellisen laadun myönteisiä vaikutuksia suorituskykyyn. Alustavan näytön mukaan hyvä verrokkiryhmän suhteellinen laatu ei myöskään liity tiiviimpään tulosohjailuun tai riskienoton kasvuun.