Indicators used in setting the countercyclical capital buffer

Abstract

According to EU legislation, the national authorities should use the principle of 'guided discretion' in setting the countercyclical capital buffer (CCB), which increases banks' resilience against systemic risk associated with periods of excessive credit growth. This means that the decision should be based on signals from a pre-determined set of early warning indicators, but that there should also be room for discretion, as there is always uncertainty associated with the use of early warning indicators. The European Systemic Risk Board (ESRB) recommends that the authorities use the deviation of the credit-to-GDP ratio from its long term trend value (credit-to-GDP gap) as the primary indicator in setting the CCB. In addition, designated authorities should use in their decision making indicators that measure private sector credit developments and debt burden, overvaluation of property prices, external imbalances, mispricing of risk, and strength of bank balance sheets. Based on an empirical analysis of data on EU countries and a large assortment of potential indicators, we propose a set of suitable early warning indicators for each of these categories.

​EU:n lainsäädännön mukaan kansallisten makrovakausvalvontaviranomaisten päätösten muuttuvan lisäpääomavaatimuksen asettamisesta pankkien riskinsietokyvyn parantamiseksi liiallisesta luotonannosta syntyvän järjestelmäriskin hillitsemiseksi tulisi perustua ns. ohjattuun harkintaan. Tämä tarkoittaa, että päätösten tulisi perustua rahoituskriisejä ennakoivien indikaattoreiden antamiin signaaleihin, mutta harkiten, koska indikaattoreiden signaaleihin liittyy aina epävarmuutta. Euroopan järjestelmäriskikomitean suosituksen mukaan viranomaisten tulisi käyttää ensisijaisena perusteena luottokannan ja bruttokansantuotteen välisen suhteen poikkeamaa pitkäaikaisesta trendistään (luotot/BKT- trendipoikkeama), mutta tämän lisäksi päätöksenteossa tulisi käyttää indikaattoreita, jotka kuvaavat kansantalouden ulkoista tasapainoa, yksityisen sektorin luotonannon kehitystä ja velanhoitorasitetta, asuntojen tai kiinteistöjen hintakehitystä, riskien hinnoittelua ja luottolaitosten toimintaan liittyviä riskejä. Tässä empiirisessä tutkimuksessa tarkastellaan laajaa joukkoa indikaattoreita käyttäen EU-maiden aineistoa ja annetaan suositus sopiviksi indikaattoreiksi kuhunkin edellä mainittuun lisäindikaattoreiden kategoriaan.