Suomen teollisuuden rakenne ja häiriöalttius suhteessa muihin EU-maihin

Abstract

Tämän keskustelualoitteen tarkoituksena on koota ja syventää Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen eduista ja haitoista pienelle avotaloudelle tehtyjä empiirisiä selvityksiä.Rahaliittoa koskevassa keskustelussa on todettu yhteisen valuutan edut suurimmiksi maille, joilla on keskenään runsaasti kauppaa ja joiden tuotanto on voimakkaasti yhdentynyt.Pienen avotalouden katsotaan hyötyvän lisäksi erityisesti rahaliiton mukanaan tuomasta valuutan uskottavuuden lisääntymisestä ja sitä kautta alemmasta ja vakaammasta reaalikorosta. Suomen teollisuuden tuotantorakennetta sekä tuotannon, viermin, yksikkötyökustannusten, efektiivisen valuuttakurssin ja kannattavuuden vaihtelua verrataan EU-maiden vastaaviin tunnuslukuihin.Lisäksi tutkitaan teollisuustuotannon riippuvuutta ja häiriöalttiutta suhteessa muihin EU-maihin. Aiempia tarkasteluja täydennetään Suomen, Ruotsin ja Saksan aineistoille estimoidulla vektoriautoregressiivisellä mallilla. Selvityksen tulosten mukaan Suomen talous on yksi avoimempia suhteessa EUmaihin.Lähentymistä on lisännyt varsinkin idänkaupan loppuminen ja Ruotsin liittyminen EU:hun.Toisaalta Suomen teollisuuden tuotantorakenne poikkeaa Keski-Euroopan maista ja tuotannon vaihtelu on ollut suurempaa.Eniten EU-maista Suomea muistuttaa Ruotsi. Alustavien VAR-estimointien mukaan vuosina 1975-94 OECD:n teollisuustuotantoon kohdistuneet häiriöt vaikuttivat Suomen, Ruotsin ja Saksan teollisuustuotantoihin samanaikaisesti ja symmetrisesti.Vientihintasokit olivat taas Suomessa ja Ruotsissa suurempia kuin Saksassa.Häiriöt reaaliseen valuuttakurssiin toivat myös Suomessa ja Ruotsissa vastoin Saksaa epävakautta teollisuustuotantoon. Asiasanat: EMU, Suomi, teollisuus, rahapolitiikka