Liikepankkien keskuspankkirahoituksen ehdot, määrä ja kustannukset vuosina 1950-1984 : osa I : liikepankkien keskuspankkiluoton ehdot vuosina 1950-1984

Abstract

Tässä liikepankkien keskuspankkirahoituksen ehtoja, määrä ja kustannuksia vuosina 1950 -1984 kartoittavan selvityksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan liikepankkien keskuspankkiluotonkäyttöön sovellettuja ehtoja osana Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Keskuspankkiluotolla tarkoitetaan tällöin sitä osaa pankeille myönnetystä keskuspankkirahoituksesta, jota on säädelty luottokiintiöiden avulla. Keskuspankkiluoton synonyymina käytetään sekä rediskonttaus-että keskuspankkivelkaa. Tarkastelun viitekehikkona käytetään hintateoreettista keskuspankkivelkamallia. Sen mukaan keskuspankkivelan optimitaso on kohdassa, jossa velan rajakustannukset ovat yhtäsuuret kuin rajatuotot. Tähän perustuen voimassa olleiden luottoehtojenpohjalta laaditaan keskuspankkivelan keski-, lisä-ja rajakorkoasteikot. Korkoasteikot on tekstissä esitetty sekä kuvioina että taulukkoyhteenvetoina. Keskuspankkiluoton peruskoron synonyymina käytetään rediskonttokorkoa ja Suomen Pankin peruskorkoa. Keskuspankkiluoton korkoasteikkojen ohella seltyksessä kartoitetaan vuosina 1950 -1984 sovelletut keskuspankkiluoton peruskorkoiset kiintiöt ja niiden kytkeytyminen muihin rahapolitiikan välineisiin kuten obligaatioiden termiinikauppoihin, kassavarantotalletuksiin, antolainaustavoitteisiin sekä päiväluottomarkkinoihin.