Hintavalvonta Suomessa vuosina 1968-1976

Hintojen nousuvauhti on Suomessa yleensä ollut jonkinverran keskimääräistä kansainvälistä nousuvauhtia nopeampi (kuvio 1). Poikkeuksen muodostivat vuodet 1969 - 1971, jolloin vuoden 1967 devalvaation jälkeen harjoitetun vakauttamispolitiikan vaikutukset näkyivät suhteellisessa hintakehityksessä. Inflaatioherkkyyden syinä on nähty mm. talouden suuri avoimuus sekä tuotantorakenteen ja viennin yksipuolisuus, jotka mahdollistivat ulkomaisen inflaation siirtymisen täysimääräisenä Suomeen. Elinkeinoittaiset tuottavuuserot yhdessä täyskompensaatioajatteluun pohjautuvan palkkapolitiikan ja maataloustulopolitiikan kanssa ovat olleet omiaan voimistamaan ulkoisten inflaatiosysäysten vaikutuksia. Ulkosyntyisten kustannuspaineiden ohella hintojen nousualttiutta ovat lisänneet suhteellisen voimakkaaksi muodostuneet ylikysyntätilanteet, joita kysynnän sääntelypolitiikka ei ole pystynyt eliminoimaan.