Suomen Pankin rooli maksuliikkeen kehityksessä : kansallisista järjestelmistä yhteiseurooppalaisiin järjestelmiin
Palva, Marianne (14.01.2015)
Numero
116Julkaisija
Suomen Pankki
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:bof-201501151005Tiivistelmä
Tässä julkaisussa kuvataan, miten Suomen Pankin tarjoamat maksuliikepalvelut ja -tehtävät ovat vuosien saatossa kehittyneet. Suomen Pankki, kuten useimmat muutkin keskuspankit, on toiminut maksuliikealueella kolmessa eri roolissa: operaattorina, katalystina ja yleisvalvojana. Perinteisesti keskuspankit ovat pankkien pankkeina tarjonneet pankeille maksuliikepalveluja. Tietotekniikkaa alettiin sen kehittyessä hyödyntää myös keskuspankkien maksuliikepalveluissa. Suomen Pankki kehitti 1980-luvun lopulla oman maksujärjestelmänsä ja vastasi sen toiminnasta sekä toimi tämän järjestelmän operaattorina. Suomen Pankista annetun lain uudistuksen yhteydessä 1990-luvun loppupuolella keskuspankin tehtäviä laajennettiin. Pankin tehtäväksi tuli mm. ”huolehtia osaltaan maksu- ja muun rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta sekä osallistua sen kehittämiseen”. Koska Suomen Pankilla ei ole oikeutta antaa asetuksia tai määräyksiä, se hoitaa kehittämistehtäväänsä katalystin eli myötävaikuttajan roolissa pyrkiessään edistämään markkinoiden kehitystä parhaaksi katsomaansa suuntaan. Kun Suomen Pankki hoitaa kolmatta tehtäväänsä eli huolehtii maksujärjestelmien luotettavasta ja tehokkaasta toiminnasta, se toimii yleisvalvojan roolissa.
Tässä julkaisussa lähdetään liikkeelle vuodesta 1906, jolloin Suomen Pankki aloitti maksuliikeclearingin. Lähemmän tarkastelun kohteena on viimeisen 25 vuoden aikainen kehitys. Aluksi kuvataan Suomen Pankin vuonna 1991 käyttöön ottaman sekkitilijärjestelmän vaiheita sekä niiden maksujärjestelmien ja -järjestelyjen katteensiirtomenettelyitä, joiden katteet hoidettiin sekkitilijärjestelmässä. Suomen liityttyä Euroopan unioniin (EU) alkoi valmistautuminen talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen (Economic and Monetary Union, EMU) eli yhteisen rahan käyttöönottoon. Se merkitsi mm. sekkitilijärjestelmän liittämistä osaksi EU:n laajuista keskuspankkien TARGET-järjestelmää (Trans-European Automated Real-time Gross settlement Express Transfer system). EMU-valmistelut edellyttivät myös merkittäviä muutoksia Suomen muihin maksujärjestelmiin.
EU:ssa puhuttiin maksamisen sisämarkkinoista jo 1990-luvun alkupuolella, mutta ensimmäinen merkittävä askel kohti laajaa yhdenmukaistettua maksamista euroalueella oli hajautetun TARGET-järjestelmän korvaaminen keskitetyllä TARGET2-järjestelmällä. Yhtenäinen euromaksualue (Single Euro Payments Area, SEPA) edellytti kuitenkin vielä huomattavia ponnisteluja ennen kuin pankit pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, miten kansalliset maksukäytännöt korvataan yhtenäisillä euromaksukäytännöillä. Yhtenäisen euromaksu- alueen (SEPA) syntyyn vaikuttaneita tekijöitä sekä Suomen siirtymistä tähän uuteen alueeseen käsitellään myös lyhyesti tässä julkaisussa.
Tässä julkaisussa lähdetään liikkeelle vuodesta 1906, jolloin Suomen Pankki aloitti maksuliikeclearingin. Lähemmän tarkastelun kohteena on viimeisen 25 vuoden aikainen kehitys. Aluksi kuvataan Suomen Pankin vuonna 1991 käyttöön ottaman sekkitilijärjestelmän vaiheita sekä niiden maksujärjestelmien ja -järjestelyjen katteensiirtomenettelyitä, joiden katteet hoidettiin sekkitilijärjestelmässä. Suomen liityttyä Euroopan unioniin (EU) alkoi valmistautuminen talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen (Economic and Monetary Union, EMU) eli yhteisen rahan käyttöönottoon. Se merkitsi mm. sekkitilijärjestelmän liittämistä osaksi EU:n laajuista keskuspankkien TARGET-järjestelmää (Trans-European Automated Real-time Gross settlement Express Transfer system). EMU-valmistelut edellyttivät myös merkittäviä muutoksia Suomen muihin maksujärjestelmiin.
EU:ssa puhuttiin maksamisen sisämarkkinoista jo 1990-luvun alkupuolella, mutta ensimmäinen merkittävä askel kohti laajaa yhdenmukaistettua maksamista euroalueella oli hajautetun TARGET-järjestelmän korvaaminen keskitetyllä TARGET2-järjestelmällä. Yhtenäinen euromaksualue (Single Euro Payments Area, SEPA) edellytti kuitenkin vielä huomattavia ponnisteluja ennen kuin pankit pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, miten kansalliset maksukäytännöt korvataan yhtenäisillä euromaksukäytännöillä. Yhtenäisen euromaksu- alueen (SEPA) syntyyn vaikuttaneita tekijöitä sekä Suomen siirtymistä tähän uuteen alueeseen käsitellään myös lyhyesti tässä julkaisussa.
Sisällysluettelo
Tiivistelmä 3
Abstract 5
Esipuhe 7
1 Johdanto 12
2 Sekkitilijärjestelmä 15
2.1 Järjestelmän suunnittelu ja toteutus 15
2.2 Järjestelmän rakenne 18
2.3 Järjestelmässä suoritettavat maksut 19
2.4 Järjestelmän kustannusten jako ja hinnoittelu 23
2.5 Järjestelmän pääsyvaatimukset 24
2.6 Uusia osapuolia ja toiminnallisuuksia 25
2.7 Suomen Pankin rooli sekkitilijärjestelmässä 29
3 Valmistautuminen talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen 31
3.1 Suomen Pankin uudet lakisääteiset maksuliiketehtävät 31
3.2 Suomen Pankin toimintaympäristön muuttuminen 32
3.3 TARGET-järjestelmä rahaliiton tarpeisiin 34
3.4 Vaikutukset Suomen maksujärjestelmiin 41
3.5 Suomen Pankin rooli maksujärjestelmien EMU-valmisteluissa 61
4 Seuraavan sukupolven maksujärjestelmä: TARGET2 63
4.1 TARGET2-järjestelmän palvelutaso 64
4.2 TARGET2-järjestelmän hinnoittelu 69
4.3 TARGET2-järjestelmän hallinto ja säännöt 71
4.4 TARGET2-järjestelmän jatkuvuus ja varajärjestelyt 72
4.5 TARGET2 Suomen näkökulmasta 73
4.6 Suomen Pankin rooli TARGET2-järjestelmässä 75
5 Yhtenäinen euromaksualue (SEPA) ja kehitys Suomessa 77
5.1 EU:n laajuiset SEPA-valmistelut 77
5.2 Kehitys Suomessa 81
5.3 Suomen Pankin rooli yhtenäisessä euromaksualueessa 87
6 Kansallisesta maksuliikkeestä eurooppalaisiin järjestelmiin ja tuleviin haasteisiin 89
Liite 93
Lähteet 94
Abstract 5
Esipuhe 7
1 Johdanto 12
2 Sekkitilijärjestelmä 15
2.1 Järjestelmän suunnittelu ja toteutus 15
2.2 Järjestelmän rakenne 18
2.3 Järjestelmässä suoritettavat maksut 19
2.4 Järjestelmän kustannusten jako ja hinnoittelu 23
2.5 Järjestelmän pääsyvaatimukset 24
2.6 Uusia osapuolia ja toiminnallisuuksia 25
2.7 Suomen Pankin rooli sekkitilijärjestelmässä 29
3 Valmistautuminen talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen 31
3.1 Suomen Pankin uudet lakisääteiset maksuliiketehtävät 31
3.2 Suomen Pankin toimintaympäristön muuttuminen 32
3.3 TARGET-järjestelmä rahaliiton tarpeisiin 34
3.4 Vaikutukset Suomen maksujärjestelmiin 41
3.5 Suomen Pankin rooli maksujärjestelmien EMU-valmisteluissa 61
4 Seuraavan sukupolven maksujärjestelmä: TARGET2 63
4.1 TARGET2-järjestelmän palvelutaso 64
4.2 TARGET2-järjestelmän hinnoittelu 69
4.3 TARGET2-järjestelmän hallinto ja säännöt 71
4.4 TARGET2-järjestelmän jatkuvuus ja varajärjestelyt 72
4.5 TARGET2 Suomen näkökulmasta 73
4.6 Suomen Pankin rooli TARGET2-järjestelmässä 75
5 Yhtenäinen euromaksualue (SEPA) ja kehitys Suomessa 77
5.1 EU:n laajuiset SEPA-valmistelut 77
5.2 Kehitys Suomessa 81
5.3 Suomen Pankin rooli yhtenäisessä euromaksualueessa 87
6 Kansallisesta maksuliikkeestä eurooppalaisiin järjestelmiin ja tuleviin haasteisiin 89
Liite 93
Lähteet 94