Työmarkkinat muuttuvat - ovatko tilastot ajan tasalla?

Abstract

Tietoa avoimista työpaikoista voidaan käyttää talouden suhdanteiden sekä työmarkkinoiden rakenteen ja kohtaanto-ongelmien analysoimiseen. Aihealuetta koskevan tutkimuksen viite-kehyksenä käytetään usein etsintäteoriaa, jossa uusien työsuhteiden syntyminen riippuu pitkälti avointen työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden määrästä.

Suomen kahdesta virallisesta avointen työpaikkojen tilastosta toinen on työ- ja elinkeino-ministeriön (TEM) julkaisema aineisto, joka kootaan työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-toimisto) tiedoista ja toinen pohjautuu Tilastokeskuksen neljännesvuosittaiseen kyselytutkimukseen. Virallisissa tilastoissa ovat mukana sellaiset työpaikat, jotka ovat toimipaikan ulkopuolisten työnhakijoiden haettavissa.

Kaikki työnantajat eivät kuitenkaan ilmoita avoimia paikkojaan TE-toimistoihin, eivätkä kaikki työpaikat tule haettaviksi toimipaikkojen ulkopuolella. Työvoiman hankintaa koskevien selvitysten mukaan tärkein rekrytointikanava ovat suorat kontaktit entisiin työntekijöihin sekä ilmoitukset omalle henkilökunnalle.

Yksi rekrytoinnin trendeistä on lisääntynyt internetin käyttö. Työntekijöitä haetaan yhä enemmän sekä työnantajien omien internetsivustojen että yksityisten välityspalveluiden, kuten Uranuksen tai Oikotien, kautta. Tämän muistion tavoite on selvittää, voisiko netti-pohjainen, yksityinen data kertoa työmarkkinoista jotain, mitä virallinen data ei kerro. Tarkoitusta varten analysoidaan Oikotien avointen työpaikkojen tilasto vuodesta 2001 ja verrataan sitä TEM:n aineistoon.

Analyysissä havaitaan, että Oikotien ja TEM:n aineistot korreloivat positiivisesti, eikä ainakaan aggregaattitasolla toinen sarjoista ennakoi toista. Aineistojen käyttö suhdanneanalyysissä on kuitenkin perusteltua. Kummankin palvelun avointen työpaikkojen lisääntyminen ennakoi työttömyyden laskua. Kuluttajien ja toimialojen luottamuksen nousu ennakoi avointen työpaikkojen määrän nousua. TEM:n aineiston korrelaatio työttömyyden ja luottamusindikaattoreiden kanssa on pääsääntöisesti vahvempaa kuin Oikotien aineiston.

Toisessa luvussa tarkastellaan avoimia työpaikkoja tutkimuskohteena käsitteellisellä tasolla. Luvussa 3 käsitellään avointen työpaikkojen tilastointiin liittyviä kysymyksiä ja rekrytoinnin trendejä, ja luvussa 4 esitellään selvityksessä käytetyt aineistot ja käydään läpi aineistojen keskeisimmät eroavuudet. Viidennessä luvussa verrataan aineistojen välisiä ristikorrelaatioita ja luvussa 6 aineistojen käyttäytymistä suhteessa suhdanteita kuvaaviin muuttujiin. Lopuksi esitetään tutkimuksen päätelmät.