EKP:n rahapolitiikka finanssikriisissä

Abstract

Rahoitusmarkkinoiden häiriön laajennuttua globaaliksi talouskriisiksi EKP on ottanut käyttöön koko välinearsenaalinsa. Korkopolitiikka ja likviditeettipolitiikka ovat tukeneet toisiaan rahoitusmarkkinoiden toimintakyvyn palauttamiseksi ja makrotaloudellisten vaurioiden minimoimiseksi. Toimien seurauksena markkinakorot ovat alentuneet ennennäkemättömän mataliksi ja riskilisät palautuneet vähittäin kesällä 2008 ennen kriisin kärjistymistä vallinneille tasoilleen. Muiden keskuspankkien tavoin EKP on kriisin aikana sopeuttanut rahapolitiikkansa välineitä voimakkaasti. EKP:n kohdalla merkittävimpiä epätavanomaisia toimia ovat olleet määrällisten rajoitteiden poistaminen likviditeettioperaatioissa ja operaatioiden maturiteettien pidentäminen. Toisin kuin eräät muut keskuspankit, jotka ovat jo liittäneet rahapolitiikkansa välineisiin mittavat arvopaperien ostot, EKP on ottamassa tällä saralla vasta ensi askeliaan. EKP:n tähän asti noudattama strategia keskittyä operoimaan ensisijaisesti pankkisektorin välityksellä heijastaa pankkien keskeistä roolia euroalueen rahoituksen välityksessä. EKP:n voimakas likviditeettipolitiikka on kasvattanut merkittävästi Eurojärjestelmän tasetta ja siihen sisältyviä riskejä. Riskejä on jo realisoitunut eräiden EKP:n vastapuolien ajauduttua konkurssiin. Kriisiaikana luottotappiot ovat väistämätön osa keskuspankkitoimintaa, eivätkä ne uhkaa Eurojärjestelmän toimintakykyä. Kriisin aikanaan väistyessä EKP - samoin kuin muutkin keskuspankit - joutuu sopeuttamaan korkopolitiikkansa ja välinearsenaalinsa jälleen normaalioloihin soveltuviksi. Tähän ei sisälly merkittäviä teknisiä vaikeuksia. Sen sijaan rahapoliittisen elvytyksen poistaminen tilanteessa, jossa talouden tila on yhä hauras ja työttömyys korkealla, voi muodostua poliittisesti merkittäväksi haasteeksi.