Maksutaseen tunnistamattomat ja virheelliset erät

Abstract

Maksutasetilasto sisältää useita taloudellisia indikaattoreita, jotka ovat tärkeitä kansantalouden tilan analysoinnin, talouden ennustamisen sekä politiikkapäätösten tekemisen kannalta. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että maksutasetilasto pystyy antamaan luotettavaa, tarkkaa ja uskottavaa tietoa kansantaloudesta. Euromaiden kansallisten maksutaseiden merkitys ei ole rahaliitossa vähentynyt, vaan maksutaseen antama kuva kansantalouden tilasta on viime vuosien taloudellisen turbulenssin myötä jopa kasvattanut merkitystään. Määritelmällisesti maksutaseen erät summautuvat nollaan, mutta todellisuudessa näin tapahtuu vain hyvin harvoin. Tämän vuoksi maksutase tasapainotetaan virhetermillä, joka sisältää maksutaseen virheelliset ja tunnistamattomat erät. Vaikka virhetermi onkin olennainen ja väistämätön osa maksutasetilastoa, itseisarvoltaan suuri virhetermi, joka ei tasoitu pitkällä aikavälillä, herättää kysymyksiä maksutasetilaston laadusta ja uskottavuudesta. Suomen maksutaseen virhetermi on perinteisesti ollut pieni, mutta vuodesta 2008 alkaen kumuloituneeseen virhetermiin on liittynyt sitkeä negatiivinen trendi. Tämän vuoksi Suomen Pankissa on nähty tarpeelliseksi selvittää kasvaneen virhetermin syitä ja pyrkiä korjaamaan niitä. Suomen Pankissa on useaan otteeseen tehty selvitystyötä maksutaseen virhetermin suhteen ja monia korjaavia toimenpiteitä on tehty. Vuonna 2013 on korjauksia ulkomaiseen arvopaperivelkaan julkaistu kahteen otteeseen ja näitä korjauksia on edelleen jatkettu. Maksutaseen laadintaa tullaan vuonna 2014 metodologisesti muokkaamaan siten, että ulkomaisen arvopaperivelan tilastointi tarkentuu. Lisäksi kesällä 2013 on selvitetty suorien sijoitusten arvostusta ja siihen liittyvien ongelmien vaikutusta Suomen nettovarallisuusasemaan. Syksyllä 2013 on vielä tehty selvitystä liittyen Suomen ulkomaiseen varallisuuteen. Tässä artikkelissa esitellään maksutaseen tasapainottava erä teoriassa ja käytännössä sekä käydään läpi virhetermiin liittyvät Suomen Pankin selvitykset. Toisessa luvussa käsitellään maksutaseen virhetermiä yleisesti, virhetermin tuottamia ongelmia Suomessa sekä muissa maissa sekä esitellään Suomen Pankin selvitykset aiheesta. Kolmannessa luvussa pohditaan mahdollisia epätarkkuuksia vaihtotaseessa. Neljäs luku keskittyy rahoitustaseeseen ja sen eriin sekä esittelee vuonna 2013 tehdyt korjaukset ja niiden perustana olevan metodologian. Viidennessä luvussa käydään läpi johtopäätökset.