Kotitalouksien velkaantumiseen ja asuntomarkkinoiden kehitykseen vaikuttaminen : makrovakaustyökalut

Abstract

Rahoitusjärjestelmän vakaudesta vastaavilla viranomaisilla on nykyisin liian vähän suoria ja tehokkaita keinoja puuttua asuntoluotonannon ja kotitalouksien velkaantumisen liialliseksi arvioimaansa kasvuun. Tässä artikkelissa arvioimme eri rahoitussääntelyn keinojen (ns. makrovakaustyökalujen) tehokkuutta asuntoluotonannon hillitsemisessä ja pankkien riskin-sietokyvyn vahvistamisessa sekä niitä rajoitteita, joita valmisteilla oleva EU-lainsäädäntö asettaa potentiaalisten keinojen käytölle. Valmisteilla oleva pankkien vakavaraisuusdirektiivi (CRD IV) uhkaa rajoittaa tarpeettoman voimakkaasti viranomaisten mahdollisuuksia torjua liialliseen asuntoluotonantoon ja kotitalouksien velkaantumiseen liittyviä järjestelmäriskejä. Ehdotetuilla kansallisilla makrovakaustyökaluilla - vastasyklisillä pääomapuskurivaatimuksilla, asuntoluottojen riskipainoilla ja laajennetulla Pilari 2 -prosessilla - voidaan ainakin jossain määrin vahvistaa pankkien pääomapuskureita ja siten suojata pankkien vakavaraisuutta ja luotonantokykyä luottosyklin laskuvaiheessa. Sen sijaan on epäselvää, pystytäänkö näillä työkaluilla tarvittaessa merkittävästi hillitsemään liiallista asuntoluotonantoa ja asuntojen hintojen nousua syklin nousuvaiheessa.