Finanssipolitiikan kerroinvaikutuksista euroalueella

Abstract

Finanssipoliittinen keskustelu on Suomessa painottunut finanssipolitiikan lyhyen aikavälin sopeuttamistarpeeseen ja sen ajoitukseen. Keskustelua eri finanssipolitiikan instrumenttivalikoimasta on rajoittanut hallitusohjelmaan kirjattu ns. 50-50-sääntö, jonka mukaan finanssipolitiikan sopeutustarpeesta jyvitettäisiin puolet menoihin ja puolet tuloihin. Kevään 2014 kehysriihen päätökset nojaavat karkeasti ottaen niin ikään tähän sääntöön. Tutkimuskirjallisuuden mukaan finanssipolitiikan sopeuttamisella on kuitenkin hyvin erilaisia vaikutuksia kokonaistalouden tasapainoon riippuen siitä, mitä finanssipolitiikan instrumenttia sopeutuksessa käytetään, ja millaisella aikajänteellä sopeutus toteutetaan. Merkitystä on erityisesti sillä, nähdäänkö sopeutus pysyväksi, jolloin se muuttaa julkisten menojen osuutta kansantuotteesta ja/tai verorakennetta pysyvästi, vai onko sopeutus väliaikainen toimenpide, jolloin sen vaikutukset ovat väistyviä. Pysyvällä finanssipolitiikan sopeutuksella voidaan vaikuttaa kansantalouden tuotantomahdollisuuksiin vero- ja menorakennetta muuttamalla. Tällöin yleisen tasapainon malleissa ns. varallisuusvaikutukset alkavat vaikuttaa myös finanssipolitiikan sopeutuksesta aiheutuviin talouden lyhyen aikavälin reaktioihin. Tässä artikkelissa arvioidaan finanssipolitiikan kerroinvaikutuksia Euroopan keskuspankkijärjestelmässä käytössä olevien rakenteellisten dynaamisten yleisen tasapainon mallien valossa. Finanssipolitiikan kerroinvaikutuksia arvioidaan tarkastelemalla tuotannon reaktioita harkinnanvaraisiin menojen tai verojen lisäyksiin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Finanssipolitiikan kerroinvaikutuksella tarkoitetaan tuotannon muutosta suhteessa julkisten menojen tai verotulojen muutokseen. Jos kerroinvaikutus on esimerkiksi -0.5 tarkoittaa, että julkisten menojen yhden prosentin lasku tai verojen yhden prosentin nostaminen supistaa kokonaistuotantoa puoli prosenttia. Simuloinneissa tarkastellaan julkisen kulutuksen ja palkkaveron, pääomaveron ja kulutusveron vaikutuksia. Julkisten menojen ja tulojen sokit kalibroidaan siten, että ne vastaavat kussakin tapauksessa yhden prosenttiyksikön lisäystä suhteessa bruttokansantuotteeseen.