Yritysten kannattavuuskehitys Suomessa 1975-2010

Yritystoiminnassa kannattavuus on edellytys liiketoiminnan jatkuvuudelle. Lyhyellä aikavälillä kannattavuus voi olla myös negatiivista ja muuttuvien kustannusten kattaminen riittää. Negatiivinen kannattavuus johtaa kuitenkin oman pääoman pienentymiseen. Yritysten tappiot katetaan omasta pääomasta, joten negatiivinen kannattavuuskehitys ei voi jatkua loputtomiin. Pidemmällä aikavälillä tuottoja tulee olla myös kiinteiden kustannusten, kuten vuokrien ja rahoituskustannusten, kattamiseen. Kannattamattoman toiminnan jatkumisen kesto riippuu rahoitusmahdollisuuksista sekä tulevaisuuden näkymistä; jos tulevaisuudelta odotetaan voitokasta toimintaa, jolla voidaan kattaa myös aikaisempien vuosien tappiot, liiketoimintaa voidaan harkita jatkettavaksi tappioista huolimatta. Tämä kuitenkin vaatii joko korkeata omavaraisuutta tai sijoittajien luottamusta yritykseen, jotta toiminnan jatkuminen voidaan rahoittaa. Koko kansantalouden tasolla yritysten voitot, toiminnan kannattavuus, näkyvät yhtenä tuloeränä kansantalouden tilinpidossa. Yritysten voitot kertovat sekä yritystoiminnan kannattavuudesta että myyntivolyymista. Voittojen merkitys kansantulosta on kasvanut 70 luvulta nopeasti. Vuosina 1995 2007 yritysten voittojen osuus kansantulosta vaihteli 9 ja 13 prosentin välillä kun taas vuosina 1975 1989 tämä osuus oli keskimäärin neljä prosenttia. Vuosina 2008 2010 yritysten voitto-osuus kansantulosta aleni kansainvälisestä finanssikriisistä aiheutuneen taantuman myötä keskimäärin seitsemään prosenttiin. Talouden eri sykleissä yritysten voitot ovatkin nopeasti muuttuva erä, koska palkansaajakorvaukset eivät sopeudu suhdanteiden mukaan yhtä nopeasti. Makrotasolla yritysten voitot toimivat lyhyellä tähtäimellä puskurina ulkoisia sokkeja vastaan.