EKP:n rahapolitiikan strategian kaksi pilaria

Abstract

EKP:n rahapolitiikan ensisijainen tavoite on pitää yllä hintavakautta euroalueella.Koska rahapoliittiset toimet välittyvät hintoihin vasta jonkin ajan kuluttua,EKP:n on toimittava ennakoivasti.Sen on jatkuvasti arvioitava taloudellisten sokkien luonnetta ja laajuutta ja niistä johtuvia,tulevaa hintavakautta uhkaavia riskejä. Näin ollen EKP:n strategiassa annetaan ensinnäkin rahan määrälle näkyvä asema (josta viestii rahan määrän kasvulle asetetun viitearvon ilmoittaminen)ja toiseksi siinä keskitytään analysoimaan monia muita talouskehitystä ja rahoitusmarkkinoiden tilaa kuvaavia indikaattoreita,jotta hintavakautta uhkaavia riskejä voidaan arvioida laajasti.Näitä kahta osatekijää kutsutaan EKP:n rahapolitiikan strategian kahdeksi pilariksi. Nämä pilarit muodostavat kehikon,jonka avulla rahapolitiikan kannalta keskeisiä tietoja voidaan analysoida ja esittää tarkoituksenmukaisesti hintavakautta edistävällä tavalla. Kahden pilarin malli eroaa jossakin suhteessa muiden keskuspankkien strategioista.Niinpä ei olekaan yllättävää, että EKP:n rahapolitiikan strategian ilmoittaminen ja selittäminen (ks.tammikuun 1999 Kuukausikatsauksen artikkeli "Vakauteen tähtäävä eurojärjestelmän rahapolitiikan strategia ")johtivat paitsi laajaan keskusteluun myös joihinkin väärinymmärryksiin EKP:n rahapolitiikan toimintakehikosta.Tämän keskustelun ja niiden kokemusten valossa,joita EKP:n strategian soveltamisesta käytäntöön on saatu,tässä artikkelissa kuvataan ja tarkastellaan strategian kahta pilaria ja niiden käyttöönottoon keskeisesti vaikuttaneita syitä. Koska talouden rakenteeseen ja rahapolitiikan välittymismekanismiin liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä, keskuspankkien ei rahapolitiikkaa määritellessään tulisi perustaa päätöksentekoaan yhteen ainoaan indikaattoriin,yhteen ainoaan malliin tai yksinkertaiseen rahapolitiikan sääntöön,aan päätösten perustana ole aa tietoa on analysoitava monipuolisesti.Tavanomaisen talousteoreettisen ajattelun mukaisesti hintavakautta uhkaavia riskejä arvioidaan EKP:n strategiassa pääasiassa kahdesta näkökulmasta.Yhtäältä rahan määrälle annetaan keskeinen asema ja toisaalta käytetään monia muita inflaatioprosessia kuvaavia malleja, joissa painopiste on lähinnä kysynnän ja tarjonnan keskinäisessä vaikutuksessa ja hyödyke-ja työmarkkinoiden kustannuspaineissa.EKP:n strategian kahden pilarin edellyttämä monipuolinen lähestymistapa sopii hyvin yhteen sen kanssa,että keskuspankin toimintaympäristöön liittyvistä epävarmuustekijöistä ollaan tietoisia. Tämä lähestymistapa myös kannustaa vertailemaan keskenään rahataloudelliseen kehitykseen liittyviä analyysejä ja sellaisia analyysejä,jotka keskittyvät etupäässä muihin kuin rahatalouden kehitystä kuvaaviin indikaattoreihin.Lähestymistapa siis osaltaan lisää rahapoliittisen päätöksenteon luotettavuutta.