Euron nimelliset ja reaaliset efektiiviset valuuttakurssit

Abstract

Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit alkoivat vuonna 1999 laatia euron ulkoista arvoa kuvaavia efektiivisiä valuuttakurssi-indikaattoreita.Nämä indikaattorit soveltuvat eurojärjestelmän tarpeisiin,ja ne lasketaan yhteisesti sovituin menetelmin.Indikaattorit perustuvat joko suppeaan tai laajaan maajoukkoon. Nimellisten indikaattorien lisäksi julkaistaan myös reaalisia indikaattoreita,joita lasketaan käyttämällä erilaisia hinta-ja kustannusdeflaattoreita.Suppeat indikaattorit,joita on yksi nimellinen ja useita reaalisia, sisältävät 13 euroalueen kauppakumppania niin anhoista kuin uusista teollisuusmaista.Laajat indikaattorit, joita on yksi nimellinen ja yksi reaalinen,sisältävät 39 kauppakumppania,joista osa on kehittyviä maita ja siirtymätalouksia.Suppean maaryhmän osuus koko euroalueen tehdasteollisuustuotteiden ulkomaankaupasta (viennistä ja tuonnista)oli vuosina 1995 -1997 noin 62 %ja laajan ryhmän osuus noin 89 %. Eurojärjestelmän efektiivisten valuuttakurssien laskemisessa tarvittavat painot on muodostettu käyttäen samaa menetelmää,jota Kansainvälinen järjestelypankki (BIS)on käyttänyt muodostaessaan omien efektiivisten valuuttaindeksiensä painot.Valuuttapainot perustuvat euroalueen ja sen ulkopuolisen maailman väliseen tehdasteollisuustuotteiden kauppaan,ja ne on muodostettu ottamalla huomioon myös ns.kolmansien markkinoiden vaikutukset.Painot ovat kiinteät,mutta niitä tarkistetaan viiden uoden välein.Indikaattorisarjojen vuotta 1999 edeltävät historiatiedot on laskettu käyttämällä euron valuuttakurssien sijasta ns.teoreettisen euron valuuttakursseja,jotka on laskettu EMUn kolmanteen vaiheeseen liittyneiden maiden valuuttojen pohjalta.