Eurojärjestelmän vakuuskäytäntö

Abstract

Eurojärjestelmän vakuuskäytäntö perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimukseen (jäljempänä perustamissopimus) kirjattuihin periaatteisiin sekä niihin toiminnallisiin suuntaviivoihin, jotka kehitettiin talous- ja rahaliiton (EMU) kolmannen vaiheen valmistelujen yhteydessä. Vakuuskäyntäntö suunniteltiin sellaiseksi, ettei se poikkeaisi merkittävästi vakiintuneista markkinakäytännöistä.EU-jäsenvaltioiden keskuspankkien menettelytapojen ja rahoitusjärjestelmien erot otettiin suunnittelussa asianmukaisesti huomioon. Vakuuksien jaottelu ykkös- ja kakkoslistan arvopapereihin näytti parhaiten palvelevan tarvetta yhtäältä varmistaa yhdenmukaiset vakuusmenettelyt ja välttää syrjintää ja toisaalta säilyttää jatkuvuus.Tässä artikkelissa kuvataan, miten vakuuskäytäntö suunniteltiin ja miten se toteutettiin, ja analysoidaan myös vakuuksien kokonaismäärästä johdettuja aggregoituja lukuja ja vakuuksien käyttöä eurojärjestelmän luotto-operaatioissa. Artikkelissa pohditaan lopuksi, miten Euroopan, Yhdysvaltojen ja Japanin rahoitusmarkkinoiden nopeat muutokset ja muun muassa euron käyttöönotto voivat vaikuttaa keskuspankkien vakuuspolitiikkaan.