Euroalueen työmarkkinoiden kehitys ja rakenteelliset piirteet

Abstract

Euroalueen työttömyysaste pysyttelee edelleen korkeana ja on suurin piirtein kolminkertainen 1960-luvun alun tasoon verrattuna.Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteenvedonomaisesti työllisyyden, työmarkkinoille osallistumattomuuden ja työttömyyden kehitystä. Selvityksestä ilmenee, että euroalueen ja Yhdysvaltojen kehityksessä on merkittäviä eroja.Euroalueen työllisyysaste on trendinomaisesti laskenut ja työttömyysaste noussut viimeksi kuluneen 40 vuoden aikana.Työmarkkinoiden ongelmat näyttävät koskevan erityisesti tiettyjä väestöryhmiä, kuten naisia, nuoria ja vanhempia työntekijöitä ja vähemmän koulutettuja, kun taas parhaassa työiässä (eli 30-59-vuotiaiden) olevien miesten tilanne näyttää olevan euroalueella ja Yhdysvalloissa suurin piirtein yhtä hyvä.Työttömyys on joissakin euroalueen maissa selvästi alueellinen ongelma, ja pitkäaikaistyöttömyys puolestaan on vakava, koko euroaluetta koskeva ongelma.Euroalueen työmarkkinoiden ongelmien taustalla on useita rakenteellisia tekijöitä, jotka liittyvät työnteon kannustimiin, liian suuriin työvoimakustannuksiin, työmarkkinoiden ammatillisiin ja alueellisiin kohtaantongelmiin, valtion sääntelyyn ja pitkäaikaiseen syrjäytymiseen työmarkkinoilta.Ongelmien ratkaisuun on olemassa monia poliittisia keinoja, ja niitä tarkastellaan myös tässä artikkelissa.Euroopan unioni on pyrkinyt viime vuosina yhä tehokkaammin edistämään sellaisia merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, joilla työmarkkinoiden toimivuus paranisi.Uudistusten toimeenpanosta vastaavat kuitenkin pääasiassa kansalliset hallitukset ja työmarkkinaosapuolet, ja uudistuksissa on otettava huomioon eri maissa esiintyvien työmarkkina-ongelmien erityispiirteet.Jotta euroalueen työttömyys merkittävästi ja pysyvästi pienenee, pitää työmarkkinoiden toimivuutta kohentaa edelleen mittavin rakenteellisin uudistuksin.