Euroalueen repomarkkinoiden pääpiirteitä

Abstract

Arvopaperien myynti- ja takaisinostosopimusten eli repojen (sale and repurchase agreements) käytöstä on euroalueella tullut yleisesti hyväksytty tapa hankkia rahoitusta ja pienentää riskejä.Reposopimuksille on kehittynyt syvät ja joustavat markkinat, joita eri syistä käyttää laaja joukko yhteisöjä (keskuspankkeja, liike-ja nvestointipankkeja, yritysten varainhankinnasta vastaavia yksiköitä, sijoitusrahastoja jne.).Repojen merki-tys rahamarkkinoilla on entisestään lisääntynyt, ja ne ovat nykyään turvallinen vaihtoehto vakuudettomalle luotonannolle tai lyhytaikaisten velkapaperien liikkeeseenlaskulle.EKP:tä ja koko eurojärjestelmää repoja koskevat menettelytavat kiinnostavat erityisesti sen vuoksi, että repot ovat tärkein rahapolitiikkaan ja päivän-sisäisiin luottoihin liittyvissä operaatioissa käytetty instrumentti.Koska repot ovat ns. hybridi-instrumentteja (niihin sisältyvät sekä käteinen että arvopaperit), ne toimivat linkkinä useiden markkinoiden (arvopaperi-markkinoiden, vakuudettomien sopimusten markkinoiden, johdannaismarkkinoiden ja swapmarkkinoiden) välillä ja lisäävät osaltaan näiden markkinoiden likvidiyttä.Euroalueen kansallisten repomarkkinoiden integroituminen on merkittävästä etenemisestään huolimatta ollut kuitenkin hidasta ja monimutkaista ja jäänyt jälkeen muiden markkinoiden integraatiosta.Näin ollen on edelleenkin ponnisteltava, että repomarkkinat integroituisivat niin pitkälle ja tehokkaiksi kuin on välttämätöntä, että saataisiin täysi hyöty yhteisen rahankäyttöönoton myötä voimakkaasti edenneestä rahoitustoiminnan kehityksestä.