Vakauteen tähtäävä politiikka ja pitkien reaalikorkojen kehitys 1990-luvulla

Abstract

Keskeisenä syynä pitkien reaalikorkojen trendinomaiseen laskuun 1990-luvun puolivälistä alkaen vaikuttaa olleen se, että rahaliittoon pyrkineiden talouksien lähentymisprosessin puitteissa koko euroalueella on harjoitettu vakauteen tähtäävää raha- ja finanssipolitiikkaa.Vaikka tätä reaalikorkojen kehitystä on mahdollista selittää monella tavalla, hintavakauden uskottava aikaansaaminen euroalueella on osaltaan vähentänyt hintojen tulevaan kehitykseen liittyvää epävarmuutta ja siten pienentänyt pitkiin reaalikorkoihin sisältyviä riskipreemioita.Lisäksi julkisten talouksien vakauttamisesta on seurannut laskupaineita reaalikorkoihin, kun julkisen sektorin pääomantarve on vähentynyt. Tulevaisuutta ajatellen eurojärjestelmän rahapolitiikan strategian mukaisen rahapolitiikan harjoittaminen on olennaisen tärkeää, jotta euroalueen hintavakaus turvattaisiin kestävällä tavalla.Näin myös varmistettaisiin edellytykset sille, että pitkiin reaalikorkoihin sisältyvät riskipreemiot pysyisivät pieninä.Pienentämällä pitkiin reaalikorkoihin sisältyviä riskipreemioita rahapolitiikka tehostaa osaltaan pääomamarkkinoiden resurssien kohdentumista.Tämä on yksi monista kanavista, joiden kautta hintavakautta uskottavasti ylläpitävä rahapolitiikka voi parantaa yleistä taloudellista hyvinvointia.Prosessia täydentää ja tukee vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen, vakauteen tähtäävä finanssipolitiikka.